perjantai 1. helmikuuta 2013

Uusi blogi on auki!

Iik, vähän jännittää, mutta nyt sen päätin laittaa julki. Uuden blogini nimittäin, josta jo vähän aiemmin vihjasin. En vielä tiedä, miten tässä käy tämän ja uuden kanssa, mutta katsotaan. Eihän se niin vakavaa ole! :) Osoite on siis vanha-tuttu stilettikorkokanta.blogspot.com, eli eräs aiempi vanha blogini on saanut uuden ilmeen ja sisällön. Haha, minä se tykkään perustaa ja lopettaa uusia blogeja!  

http://stilettikorkokanta.blogspot.fi/

tiistai 29. tammikuuta 2013

Päälle puettavia herkkuja

Olen tainnut täällä jo pariin otteeseen mainita siitä miten sellainen inkkari-cowboy-teema puhuttelee meikäläistä nyt, ja koko ajan oikeastaan vain enemmän. Suureksi ilokseni blogeissa on näkynyt inspiroivia vaatteita tästä tyylisuunnasta (jos nyt tyylisuunnasta voi puhua, but u know) ja keräsinkin tähän iltaan vähän kollaasia näistä herkuista.



Päivän suurin herkkulöytö oli Ralph Laurenin  Denim & Supply -mallisto. Ääk, niin täydellistä! Ylhäällä vain muutamia otteita heidän sivuiltaa, joten jos iskee, kannattaa klikkailla itsensä tänne


Tähän settiin liitän myös armeija-tyylin. Jostain oudosta syystä olen oikeastaan aina tykännyt tuosta army-kuviosta, joka on hassua näinkin naiselliselle naiselle kuin minulle. Mutta uusimmassa Gloriassakin lentoemäntä oli yhdistänyt armeija-paidan kanssa silkkirusettipaidan, paljettihameen ja korkkarit, joten kyllä se vain toimii meillä naisellisillakin :) Voi kevät ja kevättakit, tulkaa äkkiä elämääni, kun näitä kuvia katsoo!

Sohon Urban Outfittersillä näin täydellisen armeijahenkisen takin (en ole varma oliko se juuri tuo ylhäällä vasemmalla näkyvä, mutta ainakin lähellä sitä.). Siinä oli selässä Amerikan lippu -kuviota ja se istui täydellisesti. Se ei vaikuttanut kuitenkaan niin laadukkaalta kuin hinta olisi antanut ymmärtää, niin jätin sen raskain sydämin kauppaan. Ystävälläni Mirkalla on muuten kans ihan täydellinen parkatakki. Siinä taas esimerkki, miten ystävät voivat myös toimia inspiraation lähteenä, vaikka yleisesti ottaen olemme tyyleiltämme ihan erilaiset. 


Asokselta löytyy nämä inspistakit tästä, tästä ja tästä. Vaikka en näitä itselleni ehkä hankkisi, ovat ne minusta kivaa muotia.


Huokeammalla osastolla Gina Tricot herätti huomioni. Mm. yllä olevat otteet heidän mallistostaan saivat minut tulemaan siihen tulokseen, että pitää poiketa liikkeessä piakkoin. 

Jännä, että kevättä vasten minua puhuttelee nyt näin maltillisen väriset vaatteet. Voisin hyvinkin nähdä kaappini saavan lisäystä jostain valkoisesta, jostain hapsullisesta, jostakin ruudullisesta, jostakin pitsisestä, jostakin armeijahenkisestä, jostakin kantri-henkisestä.  Ainakin haaveilla saa.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Ensimmäiset kengät

Hellurei! Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa, kun olen puuhaillut täällä kaikkea muuta viikonloppuna. Lauantaina nukuin melkein koko päivän, kun jostain syystä unta kun vain riitti ja riitti. Illalla kokkailtiin sitten tyylikkäästi uunimakkaraa ensimmäistä kertaa ja siinä se päivä sitten suunnilleen olikin. Sunnuntaina mentiin kyläilemään ystävillemme ja näin taas pitkästä aikaa kummitätin mussukkaa <3



En tiennyt vielä Miamin Ocean Drivella, kun näin nämä maailman suloisimmat Ralph Laurenin kenkulit, (joita ei vain voinut jätttää kauppaan ymmärrätte varmaan), että sainkin kunnian toimia Eevin haltijakummina, joka osti hänen ensimmäiset omat kenkänsä! (Siitä se lähtee ;) Murunen ne kyllä ansaitsikin, sillä oli oppinut kävelemään meidän reissun aikana! 


Vaihdoin muuten eilen jopa ensimmäistä kertaa kakkavaipan, joten se on tosi rakkautta se.


Tehtiin aika paljon kivoja juttuja. Niinku leikittiin, syötiin ja luettiin. Harjoiteltiin myös Lauri Tähkä -ilmeitä, mulla on vielä vähän treenaamista.



Oli kyllä hauska päivä, mutta jostain syystä lopputuloksena mulla tuli pakaralihakset kipeäksi! Melko rankkaa tuo leikkiminen vissiin :D (Oon viimes käynyt salilla torstaina, joten ei kai se enää siitäkään voi johtua?)

Jatkossa saan myös leikkiä lisää kameralla, koska ihana Tommy antoi mulle uuden objektiivin ja valokuvaus for dummies -tyyppisen kirjan lainaan. Jännä päästä testaileen. Oon vähän kaavaillut uuden blogin perustamista taas. Josko koulun alettua siirtyisin pitämään toista vähemmän henkilökohtaisiin asioihin painottuvaa blogia, kun tämä on kuitenkin tällainen, jonka haluan pitää vain pienen lukijakunnan juttuna. Ei tarvisi sitten niin "varoa", jos sieltä koulusta tulee niin killer blogivinkkejä, että kaikki haluaa mun blogia rynnätä lukemaan ;D Hahah. Virittelin sitä itse asiassa jo eilen vähäsen Northern Women In Chanel -näyttelyn kuvilla, jossa pistäydyttiin eilen Maken kanssa ennen kavereillemme menoa. Mutta no siitä lisää myöhemmin.


Yks juttu vielä pitää sanoa: Käykää ihmiset hyvät kattomassa maailman ihanin leffa, jos ette ole sitä vielä nähneet! Käytiin tänään katsomassa Kirsin kanssa paljon kehuttu Koskemattomat ja se oli oikeasti niin hauska ja hyvälle tuulelle tuova, että nauroin puolet elokuvasta ääneen ja välillä piti pyyhkiä ilon kyyneleitä silmiä sumentamasta. Kuten joku sanoi, jos tänä vuonna käy yhden leffan vaan kattomassa, niin kannattaa valita tämä. 

lauantai 26. tammikuuta 2013

While you're voting...

Sillä aikaa, kun äänestätte mun vakavahenkisessä hiuskyselyssä (oikealla), voitte myös katsoa tämän videon, joka tuo takuulla hymyn huulille. Bongasin tämän Inkan blogista ja haluan jakaa sen myös täällä. Tämän myötä iloista ja rentouttavaa viikonloppua! Tuntuu juhlalta, kun olen saanut kultsin kotiin reissusta ja kämppäkin kiiltää putipuhtaana :) Moikka!

torstai 24. tammikuuta 2013

Liukuvärjätyt hiukset, lämpeneekö vai ei?

Tuntuu, että joululoman ja reissumme aikana liukuvärjätyt hiukset ovat pamahtaneet muotiin Helsingissä niin, että huomaan niitä ihan jatkuvasti vastaantulijoilla. Keräsin tätä postausta varten kuvia tästä tyylistä ja huomasin, että amerikkalaisilla tähdillä näyttää olevan nyt kaikilla tällaiset hiukset - siis oikeasti kaikilla. Niin paljon kuvamateriaalia löytyi! Tyyli on englanninkieliseltä nimeltään ombre hair. Mitä te olette mieltä tästä villityksestä? Lämpenettekö tälle vai ei? Laitanpa kyselyn pitkästä aikaa tuohon reunaan, niin saatte antaa mielipiteenne. 


Olen ollut itse kahdenvaiheilla, mutta kallistun tykkäämään trendistä. Jotenkin se tuntuu luonteeltaan sen kailtaiselta, että se lienee menevän aika nopeasti ohi, mutta tykkään, että tällaisilla hassutuksilla voi piristää talvea. Ja tämä kuvien kaivelu vahvisti asiaa, että tästä uskaltaa tykätä, jos Sarah Jessica Parkerkin on tähän lähtenyt ;) Hän on aina "oikeassa" mitä tulee huipputrendeihin, vai mitä? 


Näyttää ihanalta suosikkinäyttelijälläni / persoonallisen tyylin gurulla Drew Barrymorellakin. Tässä on muuten sitä inkkarityyliä parhaimmillaan, johon siinä taannoissa haastepostauksessa viittasin. <3


Oikean puoleinen "pahis"-look'kin vetoaa muhun. 


Suomessa huomasin ensimmäiseksi Jenni Pääskysaarella liukuvärjätyt hiukset telkkarissa. Oikeastaan olen mielissäni, että ei ole ihan junttia värjäillä hiuksia, sillä useat trendikkäät ystäväni ovat sen homman lopettaneet. Itse en ole ehkä ihan vielä valmis kohtaamaan maantienväristä tukkaani.


Olen vähän odottanut tätä trendiä tulevaksi, sillä jo vuosia sitten Japanissa ihastelin hiuksia, joiden latvat oli dipattu eri värillä ja olen siitä asti mietiskellyt värjäystä vaakasuunnassa perinteisten pystyraitojen sijaan. En ole kuitenkaan saanu toteutettua sitä vielä. Olisikohan nyt aika? 


Viimesen kuvan otin vielä tähän sen takia, että tuo Sarah Jessican moniväriraidallinen väri muistuttaa tässä todella paljon minun nykyistä väriä. Jes! ;D


Vastatkaa kuitenkin makunne mukaan vaikka tämä postaus olikin kaikkea muuta kuin objektiivinen tämän trendin tykkäilyn suhteen :) 

Tänään tuli Helsinki Design Schoolin kirje, jossa oli tietoa ekasta koulupäivästä. Opettajina tulevat olemaan silloin Trendin päätoimittaja Jenni Lieto, Gloriasta Mia Dillemuth sekä Susanna Björklund. Otti ihan mahasta, kun luin kirjettä. Kuinka siistiä päästä -opiskelemaan- näitä muoti-ilmiöjuttuja ja muuta. Eihän mitään niin makiaa voi ollakaan! Odotan melko innolla ensi viikkoa.

Kuvat: Googlen kuvahaku

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Matkamessuilla inspiroitumassa

Mikä onkaan parempaa reissuterapiaa kuin Matkamessut! Suuntaisin tänään aamulla messukeskuksen tungokseen määrätietoinen tavoite mielessäni, etsin käsiini Inkan, tuon luottokommentoijani ja blogisiskon! Vihdoinkin pääsimme vaihtamaan kuulumisia kasvotusten hetkisen. Blogin kautta voi saada uusia ja uusvanhoja ystäviä ja se on kyllä huippua!



Inka on töissä Pallontallaajilla/Rantapallossa ja aika ihastuneena katselin hänen työnantajansa osastoa. Melko unelmalta duunipaikalta näyttää. Tutustuin myöhemmin myös hänen kollegaansa ja koimme sielujen sympatiaa Amerikka-fanituksiemme kanssa. Hihkuttiin suorastaan, kun kävi ilmi, että hänkin jopa pelaa Usan osavaltiopeliä netissä ja pitää sitä kautta mielessään huvikseen Yhdysvaltain osavaltioiden pääkaupunkeja ja muuta vastaavaa hassua. Ei sitä joka päivä törmää tällaisiin tyyppeihin.


Olin vapaaehtoisena töissä Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton ständillä ja juttelin siellä ihmisten kanssa. Tapasin vielä pahempia matkailufriikkejä kuin minä, tyyppejä, jotka keräävät osavaltioita käyntikohteina, ei vain muistipelin osasina. Olisi aika komeaa olla tilanteessa, jossa on lähemmäs 30 osavaltiota koluttuna. Tunnen kyllä entuudestaankin tällaisia harrastajia Oulusta ja he saavat vain innostukseni kasvamaan reissaamista kohtaan. Onhan kahdeksan osavaltiota toki hyvä alku meilläkin Maken kanssa, mutta 42 jäljellä. Asiaa auttaisi ehkä, jos ei aina tarvisi mennä Nyciin...



Näkyihän siellä frendejänikin. Ylhäällä kuvassa Pax ja alhaalla Kirsi. 



Työhukini jälkeen kävin kiertelemässä osastoja ja välillä tunsin ihan inspiroitumisen hyökyjä sisuksissani, kun katselin hienosti toteutettuja messuosastoja, jotka tarjoilivat toinen toistaan hienompia kohteita tutkittavaksi eri puolilta maailmaa. Kuinka paljon kiehtovia kohteita onkaan olemassa jossakin tuolla kun jo Messukeskuksessa voi inspiroitua näin!

Tapasin päivän lopuksi Haaga-Helian edustajan, joka houkutteli minua tulemaan heille suorittamaan ylempää AMK -tutkintoa matkailulinjalla. Hän tuntui olevan innoissaan, että yhdistäisin mediatuottamisen tutkintooni matkailuopinnot. Niin voisikohan siinä kombossa olla ideaa? Alkoi sen verran kiinnostaa, että taidanpa seuraavaksi surffata tutkimaan lisää mahdollisuuksia...  

perjantai 18. tammikuuta 2013

Paluu tropiikkiin

Vielä on yksi päivä käsittelemättä Key Westin paratiisilomalta. Päivä merellä. Pysähdyttiin automatkalla Yhdysvaltain eteläkärkeen tärähtäneen näköiseen visitor centeriin Key Largossa. Paikan ikkunassa luvattiin ilmaisia karttoja ja mainostettiin retkiä ja hotellidiilejä. Talon tapaan vähän tärähtäneen näköinen miekkonen palveli meitä iloisesti. "Teidän pitää ottaa purjehdus Danger-veneellä, sillä se on paras." Puhelun jälkeen kävi ilmi, että seuraavan päivän aamuretkelle oli vielä muutama paikka vapaana, otimme ne. 



Seuraavana aamuna suunnistimme Key Westin satamaan puoli yhdeksäksi. Löysimme onneksi paikalle suht helposti ja hyppäsimme pienen purjeveneeseen, jossa meitä palveli kolmihenkinen miehistö: Missourista kotoisin oleva Anette sekä Argentiinalais- ja Michigan-lähtöiset pojat, joiden nimiä en valitettavasti enää muista. Esittelykierros paljasti, että olimme ainoat ei-amerikkalaiset retkeläiset ja keräsimmekin hieman muiden retkeläisten mielenkiintoa eksoottisina suomalaisina. Mirkan vieressä istui mies, joka kertoi, että hänen ex-tyttöystävänsä on suomalainen viihdealan toimija, joka alkaa juontaa pian alkavaa Suomen Wipe Outia. Näimme kuvan naisesta ja hän vaikutti hämärästi tutulta. Jänniä yhteensattumia Meksikonlahdella!




Matkan aikana kuulimme Key-saarten historiasta ja luonnosta kertomuksia. 


(Mun takaana kuvassa näkyy muuten se lippalakkipäinen mies, jonka ex-naisen tapaamme pian Suomen teeveessä :)



Retkellä huolehdittiin osallistujien nesteytyksestä ja tarjottiin terveellisiä välipaloja. Kaikkien piti olla hyvässä iskussa, kun vene ankkuroitiin merelle ja vuorossa oli kajaakkiretki kohti mangrove-saarta. 



Kiikkerään kajaakkiin nouseminen tuntui hivenen hurjalta veneestä avomerellä, mutta sujui avustettuna kuitenkin hyvin.


Koska kameraa ei kannattanut ottaa mukaan retkelle kastumisvaaran takia, oma kuvamateriaali päättyi siihen hetkeen, minkä veneestä pystyi ikuistamaan. Otin tähän alle kuitenkin retken tarjoajan nettisivuilta kuvia mangrove-osuudesta, jotta siitäkin elämyksestä syntyy käsitys ja jää elävä muisto.


Meloimme kahden hengen kajaakeilla kohti edessä näkyvää saarta. Kauempana horisontissa näimme tornin, joka kuulemma oli Puerto Ricoa, joten melko eteläisillä vesillä seilattiin vielä viime viikolla!


Liikuimme kahdessa retkikunnassa molemmilla mukanaan oma opas, joka kertoi saaren valtavan rikkaasta lintuyhteisöstä. Näimme uskomattoman määrän eksoottisia lintuja, eniten ehkä pelikaaneja ja haikaroita niistä lajeista, jotka englanniksi tunnistin. Linnut olivat aivan vieressämme ja ne olivat niin suuria kooltaa, ettei voi uskoa! Tämä osuus taisi olla etenkin lintutäti-Mirkalle lähtemätön elämys, sillä hänellä on kotonaankin useita lintuja ja jo koko automatka Key-saarille kului lintubongausihkutuksen merkeissä :D



Mikä sitten on mangrove-metsä tai saari? Otanpas otteen wikipediasta tähän: Mangrove on puiden ja pensaiden muodostamaa tiheää kasvillisuutta, jota kasvaa tropiikissa runsassateisilla alueilla suojaisilla merenrannikoilla ja jokisuistoissa. Mangrovekasveille on yhteistä pönkkäjuuret, jotka antavat puulle tukea epävakaalla kasvualustallaan. Lieju on lähes hapetonta, joten lisäksi puut kasvattavat erityisiä hengitysjuuria hapen saamiseksi. Siemenet itävät usein vielä ollessaan kiinni emokasvissa, minkä jälkeen ne kaivautuvat terävän juurensa avulla tukevasti kasvualustaan. 

Opas kertoi, että juuret etsivät itselleen mieluisan kasvualustan ja tutkimusten mukaan nämä puut ovat lähtöisin Afrikasta asti. Juuret ovat seilanneet merillä pitkän matkan löytääkseen mieluisan elinympäristön, siinäpä tavoitetta itse kullekin!


Ennen retkeä olin katsellut netistä näitä kuvia ja retkeä edeltävän yön näin käärmepainajaisia, joissa käärmeet tippuivat puista päälleni. Aamulla päätin, etten anna peloille valtaa ja lähdin reippaasti retkelle ja onneksi lähdinkin. Pelot olivat turhia, sillä puista tippui vain riippuvia juuria. Ei käärmeitä! Opas nosti meille merestä meduusan ihmeteltäväksi, kun olimme pysähdyksissä saaren keskellä olevassa puiden muodostamassa "luolassa". Se oli pelottavin otus johon törmäsimme matkallamme. 

Tällaiset luonnon poukamat ovat muuten elintärkeitä alueen asukkaille. Mangrove-metsät pysäyttävät hurrikaanit ja myrskyn lähestyessä laivat etsivät poukaman ankkuroituakseen sinne suojaan myrskyltä.


Olihan se ihmeellistä ainoina eurooppalaisina samoilla Meksikonlahden luonnon aarteiden keskellä. Elämän siisteimpiä kokemuksia ehdottomasti. 


Elämykset eivät onneksi jääneet siihen, sillä myöhemmin pysäytimme veneen vielä toisen kerran ja tällä kertaa hyppäsimme mereen ilman paattia allamme. Vuorossa oli snorklausta ja kalojen ihmettelyä vedenalaisesa koralliviidakossa. Nähtiin monenlaista jännää ja Mirkkaa ei meinannut saada vedestä millään :D 


Noin neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin Mirkkakin viimeisenä kömpi takaisin veneeseen vähän minun jälkeeni miehistön puhallettua simpukkaan lähdön merkiksi. Oli aika maistella viiniä, mussutella snäksejä, nauttia auringosta ja seilata takaisin maihin. Olimme tutustuneet moniin mielenkiintoisiin ihmisiin retken aikana ja emme olisi millään halunneet jättää Danger-venettä. 


Anette sanoi muuttaneensa sään takia Key Westiin Yhdysvaltojen keskiosasta ja eipä kyllä yhtään ihmetelty päätöstä. Miehistön elämä vaikutti kuta kuinkin täydellisimmältä elämältä ja työltä, mitä voisi kuvitella. Ja sitä he sen vahvistivat todella olevankin. 

Siihen pyrkikäämme myös me. Että voimme jonain päivänä samaa sanoa omasta työstämme, jos ei vielä siltä tunnu.